Job 6
vanha testamentti
- 1 Job puhui:
- 2 -- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
- 3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?
- 4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
- 5 Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
- 6 Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?
- 7 Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
- 8 Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
- 9 ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.
- 10 En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
- 11 Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
- 12 Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?
- 13 Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.
- 14 Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
- 15 Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
- 16 Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
- 17 Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
- 18 Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
- 19 Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
- 20 Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
- 21 Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
- 22 Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
- 23 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
- 24 Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
- 25 Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
- 26 Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
- 27 Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.
- 28 Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
- 29 Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
- 30 Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?