Job 29
vanha testamentti
- 1 Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:
- 2 -- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!
- 3 Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.
- 4 Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani
- 5 ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!
- 6 Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.
- 7 Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,
- 8 nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.
- 9 Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.
- 10 Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.
- 11 Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:
- 12 Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.
- 13 Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.
- 14 Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.
- 15 Olin sokealle silmä, rammalle sauva.
- 16 Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.
- 17 Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.
- 18 Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.
- 19 Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.
- 20 Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."
- 21 Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.
- 22 Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.
- 23 He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.
- 24 Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.
- 25 Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.