Job 20
vanha testamentti
- 1 Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
- 2 -- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.
- 3 Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.
- 4 Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:
- 5 jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.
- 6 Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,
- 7 hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"
- 8 Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.
- 9 Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
- 10 Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
- 11 Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
- 12 Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
- 13 nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
- 14 Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.
- 15 Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.
- 16 Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.
- 17 Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.
- 18 Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,
- 19 koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.
- 20 Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.
- 21 Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.
- 22 Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
- 23 Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.
- 24 Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:
- 25 se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.
- 26 Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!
- 27 Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.
- 28 Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.
- 29 Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.