Job 17
vanha testamentti
- 1 Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.
- 2 Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.
- 3 Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?
- 4 Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.
- 5 Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.
- 6 Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.
- 7 Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.
- 8 Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."
- 9 Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.
- 10 Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.
- 11 Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.
- 12 Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.
- 13 Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.
- 14 Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"
- 15 Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?
- 16 Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.