Job 14
vanha testamentti
- 1 Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.
- 2 Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo.
- 3 Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!
- 4 Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan!
- 5 Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.
- 6 Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.
- 7 Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu.
- 8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee,
- 9 jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.
- 10 Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?
- 11 Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.
- 12 Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.
- 13 Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!
- 14 Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
- 15 Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.
- 16 Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.
- 17 Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.
- 18 Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,
- 19 niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.
- 20 Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.
- 21 Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä.
- 22 Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.