BibleWe

Raamattu OnLine

Bible

Tuomarien Kirja 11

vanha testamentti

  1. 1 Gileadilainen Jefta oli urhea soturi. Hän oli erään porton ja Gilead-nimisen miehen poika.
  2. 2 Gileadilla oli poikia myös vaimonsa kanssa. Aikuisiksi tultuaan pojat ajoivat Jeftan pois ja sanoivat hänelle: "Sinulle ei kuulu perintöosaa isämme omaisuudesta, sillä sinä olet vieraan naisen poika."
  3. 3 Jefta pakeni veljiään Tobin maahan ja asettui sinne asumaan. Siellä hänen ympärilleen kokoontui joutilaita miehiä, jotka seurasivat häntä hänen retkillään.
  4. 4 Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan israelilaisia vastaan.
  5. 5 Heidän hyökättyään israelilaisten kimppuun gileadilaisten vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Tobin maasta.
  6. 6 He sanoivat Jeftalle: "Tule päälliköksemme, että voimme käydä sotaa ammonilaisia vastaan."
  7. 7 Mutta Jefta vastasi: "Tehän halveksitte minua ja olette karkottaneet minut isäni kodista. Miksi te tulette minun luokseni nyt, kun olette pulassa?"
  8. 8 Vanhimmat sanoivat hänelle: "Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi."
  9. 9 Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: "Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?"
  10. 10 He vastasivat: "Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!"
  11. 11 Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa.
  12. 12 Jefta lähetti sananviejiä kysymään ammonilaisten kuninkaalta: "Mitä me olemme tehneet, kun tunkeudut maahamme?"
  13. 13 Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan miehille: "Käyn sotaa siksi, että tullessaan Egyptistä Israel valloitti minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin saakka. Luovuta nyt suosiolla nuo alueet minulle takaisin."
  14. 14 Jefta lähetti uudelleen sananviejiä ammonilaisten kuninkaan luo
  15. 15 sanomaan hänelle: "Näin sanoo Jefta: "Israel ei ole valloittanut moabilaisten eikä ammonilaisten maata.
  16. 16 Tullessaan Egyptistä israelilaiset kulkivat autiomaan kautta Kaislamerelle ja sieltä Kadesiin.
  17. 17 He lähettivät Edomin kuninkaan luo sananviejiä pyytämään lupaa kulkea hänen maansa kautta, mutta Edomin kuningas ei suostunut pyyntöön. Myös Moabin kuninkaalle he lähettivät saman viestin, mutta hänkään ei suostunut, ja niin israelilaisten oli jäätävä Kadesiin.
  18. 18 Sitten he kulkivat autiomaan kautta, kiersivät Edomin ja Moabin ja tulivat Moabin itärajalle. He leiriytyivät Arnonin toiselle puolen, mutta eivät menneet tämän rajajoen yli Moabin alueelle.
  19. 19 "Israelilaiset lähettivät nyt sananviejiä amorilaisten kuninkaan Sihonin luo, joka hallitsi Hesbonissa. He sanoivat hänelle: 'Tahtoisimme vain kulkea alueesi halki omaan maahamme.'
  20. 20 Mutta Sihon ei luottanut kylliksi israelilaisiin päästääkseen heidät kulkemaan alueensa läpi. Hän kokosi kaikki joukkonsa, leiriytyi Jahasiin ja ryhtyi taistelemaan Israelia vastaan.
  21. 21 Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja hänen joukkonsa israelilaisten käsiin, ja Israel kukisti amorilaiset. Sitten Israel valloitti koko maan siellä asuvilta amorilaisilta.
  22. 22 Israelilaiset ottivat haltuunsa amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin ja itäisestä autiomaasta Jordaniin asti.
  23. 23 "Kun siis Herra, Israelin Jumala, on nyt hävittänyt oman kansansa tieltä amorilaiset, mikä sinä olet ottamaan omaksesi israelilaisten maan?
  24. 24 Pidäthän sinäkin itselläsi kaiken sen maan, jonka jumalasi Kemos antaa haltuusi. Aivan samoin mekin otamme haltuumme sen alueen, jonka asukkaat Herra, meidän Jumalamme, hävittää meidän tieltämme.
  25. 25 Luuletko olevasi parempi kuin Moabin kuningas Balak, Sipporin poika? Haastoiko hän koskaan riitaa Israelin kanssa? Ryhtyikö hän sotimaan Israelia vastaan?
  26. 26 Israelilaiset ovat asuneet Hesbonissa ja Aroerissa sekä niiden ympäristökylissä ja Arnonin jokivarren kaupungeissa jo kolmesataa vuotta. Mikset ole ennen ottanut niitä haltuusi?
  27. 27 Me emme ole rikkoneet teitä vastaan, mutta te teette meille pahaa ryhtyessänne sotaan meitä vastaan. Ratkaiskoon Herra nyt israelilaisten ja ammonilaisten välisen riidan!"
  28. 28 Mutta ammonilaisten kuningas ei piitannut viestistä, jonka Jeftan sananviejät hänelle esittivät.
  29. 29 Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan.
  30. 30 Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset,
  31. 31 minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina."
  32. 32 Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä.
  33. 33 Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel- Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.
  34. 34 Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä.
  35. 35 Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa."
  36. 36 Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille."
  37. 37 Hän jatkoi: "Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena."
  38. 38 Jefta sanoi hänelle: "Mene vain, tyttäreni." Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana.
  39. 39 Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi,
  40. 40 että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.
⟨ 10 Tuomarien Kirja 12 ⟩

Tuomarien Kirja

vanha testamentti

  1. Tuomarien Kirja 1
  2. Tuomarien Kirja 2
  3. Tuomarien Kirja 3
  4. Tuomarien Kirja 4
  5. Tuomarien Kirja 5
  6. Tuomarien Kirja 6
  7. Tuomarien Kirja 7
  8. Tuomarien Kirja 8
  9. Tuomarien Kirja 9
  10. Tuomarien Kirja 10
  11. Tuomarien Kirja 11
  12. Tuomarien Kirja 12
  13. Tuomarien Kirja 13
  14. Tuomarien Kirja 14
  15. Tuomarien Kirja 15
  16. Tuomarien Kirja 16
  17. Tuomarien Kirja 17
  18. Tuomarien Kirja 18
  19. Tuomarien Kirja 19
  20. Tuomarien Kirja 20
  21. Tuomarien Kirja 21