Job 4
vanha testamentti
- 1 Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
- 2 -- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!
- 3 Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.
- 4 Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.
- 5 Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.
- 6 Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.
- 7 Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?
- 8 Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.
- 9 Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.
- 10 Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.
- 11 Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.
- 12 Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.
- 13 Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,
- 14 se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,
- 15 minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,
- 16 kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:
- 17 Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?
- 18 Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.
- 19 Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.
- 20 Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,
- 21 hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.