Job 3
vanha testamentti
- 1 Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
- 2 ja sanoi:
- 3 -- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
- 4 Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.
- 5 Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
- 6 Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
- 7 Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.
- 8 Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.
- 9 Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
- 10 Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.
- 11 Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
- 12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?
- 13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.
- 14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
- 15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
- 16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
- 17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
- 18 siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
- 19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.
- 20 Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
- 21 He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
- 22 Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.
- 23 Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?
- 24 Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.
- 25 Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
- 26 Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.