Job 19
vanha testamentti
- 1 Nyt Job sanoi:
- 2 -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?
- 3 Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.
- 4 Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.
- 5 Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!
- 6 Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.
- 7 Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.
- 8 Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.
- 9 Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.
- 10 Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.
- 11 Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.
- 12 Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.
- 13 Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.
- 14 Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.
- 15 Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.
- 16 Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.
- 17 Minun henkeni haisee -- vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: "Hän löyhkää."
- 18 Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.
- 19 Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.
- 20 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.
- 21 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.
- 22 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?
- 23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,
- 24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!
- 25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
- 26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,
- 27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.
- 28 Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on."
- 29 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.