Job 15
vanha testamentti
- 1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
- 2 -- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?
- 3 Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?
- 4 Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.
- 5 Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.
- 6 Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.
- 7 Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?
- 8 Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?
- 9 Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?
- 10 Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.
- 11 Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?
- 12 Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?
- 13 Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?
- 14 Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?
- 15 Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!
- 16 Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?
- 17 Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,
- 18 kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.
- 19 Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.
- 20 Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.
- 21 Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.
- 22 Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.
- 23 Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.
- 24 Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.
- 25 Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,
- 26 hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.
- 27 Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!
- 28 Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.
- 29 Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.
- 30 Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.
- 31 Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.
- 32 Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.
- 33 Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.
- 34 Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.
- 35 Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.