Job 12
vanha testamentti
- 1 Nyt Job sanoi:
- 2 -- No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!
- 3 Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!
- 4 Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.
- 5 Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.
- 6 Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.
- 7 Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.
- 8 Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat.
- 9 Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt,
- 10 hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.
- 11 Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa?
- 12 Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?
- 13 Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää.
- 14 Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.
- 15 Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.
- 16 Hänen on voima ja taito -- eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.
- 17 Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen.
- 18 Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.
- 19 Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut.
- 20 Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.
- 21 Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön.
- 22 Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee.
- 23 Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.
- 24 Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa --
- 25 pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.